Syksy on uudistumisen aikaa

Kauniita värejä, pimeneviä iltoja, teetä, kynttilöitä, raikkautta. Syksy on tunnelmallista aikaa ja merkitsee ainakin itselleni uuden alkua ja inspiroitumista. Varsinkin tämän loppukesän suurten muutosten myötä syksyn uudet tuulet ovat enemmän kuin tervetulleita! 

***

Tämän syksyn suurin tavoitteeni on lisätä positiivisuutta kaikilla elämän osa-alueilla. Olen huomannut kuinka helposti negatiiviset asiat, ajatukset ja ihmiset syövät tajuttomasti energiaa - ihan turhaan. Haluan minimoida kaiken (turhan) negatiivisuuden elämässäni. Joskus on huonoja päiviä, eikä aina voi olla iloinen ja hyväntuulinen. Mutta aina kaikesta lopulta löytyy jotakin hyvää. Vastoinkäymisistä oppii ja vaikeudet kasvattavat ja kehittävät ihmisenä.

Joskus jotkin ihmiset ottavat enemmän kuin antavat. Jos huomaa toisen seuran ennemminkin väsyttävän, miksi ihmeessä jatkaa tuollaista haitallista ihmissuhdetta? Olen saattanut joskus huomauttaa jollekin, että tämä on ihan liian negatiivinen asioiden suhteen. Jos tämmöinen huomauttaminen asiasta ei auta, ei itseään kannata kiduttaa loputtomiin. Positiiviset ihmiset tuovat hyvää oloa elämään ja sellaisten ihmisten läsnäoloa on syytä vaalia. 

***

Toinen tavoitteeni on panostaa itseeni. Omaan henkiseen hyvinvointiin ei vain voi panostaa liikaa. Silti se usein unohtuu arjen kiireen keskellä ja yhtäkkiä huomaa olevansa aivan loppu. Minulla odottaa vino pino kirjoja liittyen henkiseen hyvinvointiin ja aion opiskella sieltä hyödyllistä tietoa, jota käyttää omassa elämässä. Suosittelisin tätä kyllä ihan kaikille! Myös kehonhuollon lisääminen on listalla ja meditoinnin opettelu kiinnostaa myös. Ehkä näistäkin tulisi osa jokapäiväistä elämää? Saa nähdä.

***

Lisäksi syksyn suunnitelmiin kuuluu ainakin reissu Helsinkiin, viikonloppuleiri, paljon treenaamista, espanjankielen opettelua ja matkakassan kerryttämistä. Tästä syksystä tulee loistava!

Ihania syyshetkiä ja inspiroitumista myös sulle. <3

xx, satu 

Kun elämä kääntää suuntaa

Vielä hetki sitten koin, että kaikki on just nyt hyvin. Että olen juuri siellä missä minun pitääkin olla. Olen onnellinen. Ja yhtäkkiä en enää tiedäkään tulevasta enkä ole enää varma mistään. En tiedä mihin suuntaan olen menossa ja kuka edes olen. Epätietoisuus, epätoivo, suru, yksinäisyys. Kaikkia sietämättömiä tunteita läpikäyneenä olo on aika turta. Jos olisin yksin vailla yhtäkään tukea antavaa ihmistä, en tiedä olisinko edes tässä. Onneksi ympärillä on ihmisiä kehen voi aina luottaa. <3

Pelottavinta on, ettei minulla ole tietoa millainen elämänvaihe seuraavaksi alkaa. Millainen uusi sivu kääntyy? Ainoa varma tieto on, että asiat ovat muuttuneet ja mihin suuntaan jatkankaan, ei mikään ole ennallaan. Jos asiat menevät nyt kuten pelkäänkin, en osaa sanoa onko se katastrofi vai pelastus. 

Kuulostaa varmasti sekavalta, mutta tervetuloa mun pääni sisään!

Onneksi elämässä on niitä henkireikiä. Asioita, joihin pystyy purkamaan näitä negatiivisia olotiloja. Liikunta ja kirjoittaminen ovat itselläni ne suurimmat asiat. Olen todella ihmeissäni, että jaksan tällä hetkellä toteuttaa molempia. Aivan hyvin voisin olla tuolla sängynpohjalla itsesäälin vallassa itkemässä, mutta jostain syystä en ole. Ehkä niin monesti pohjalla olleena tiedän, ettei se juurikaan auta ja nyt aion kokeilla aivan uudenlaista selviytyskeinoa ja valita elämisen. 

Vastuun ottaminen omasta elämästä ja henkistä kasvua ja kasvukipuja. Niitä on luvassa ja paljon. En ole valmis, mutta on pakko. Ehkä tästä kaikesta seuraakin lopulta jotain hyvää. Tämän avautumisen saattelemana haluan muistuttaa jokaista: jos sinulla on asiat hyvin elämässä tai edes jokseenkin hyvin - niin nauti. Ole kiitollinen ja arvosta. Onneksi minä tein niin. Koska näin ne asiat vaan saattavat muuttua kertaheitolla ja ainakin voi olla itselleen kiitollinen siitä, ettei pitänyt asioita itsestäänselvyytenä. 

xx, satu 

Keskeneräinen ja onnellinen?

Nykyään puhutaan todella paljon hyvinvoinnista ja onnellisesta elämästä. Miksipä ei - kyllähän jokainen meistä haluaa olla onnellinen ja pohjimmiltaan tekojemme kautta haemme sitä onnellisuutta. Aina emme ehkä osaa valita oikein, mutta varmasti keneltä tahansa kysyttäessä jokainen haluaa olla onnellinen. 

Todella paljon puhutaan myös siitä, mitä se onnellisuus pohjimmiltaan tarkoittaa. Käsitys siitä, että onnellisuus olisi jatkuvaa hyvää oloa ja "kaikki on ihanaa" - asennetta, on hylätty jo moneen kertaan. Sillä sellaista ei ole edes realistista tavoitella. Onnellisuus on siis jotain tasaisempaa, eikä niitä suuria nousuhumalan tapaisia olotiloja aika ajoin.

Todella paljon myös minä itse olen miettinyt, mitä se onnellisuus nyt sit niinku oikeesti tarkoittaa ja mitä se tarkoittaa just mulle? Olenko minä onnellinen? Voinko olla, vaikka elämä on välillä ihan sekaisin ja tunnen olevani hukassa? Voinko olla, vaikken omista kunnollisia suunnitelmia ja vaikkei elämä ole juuri sellaista kuin haluaisin sen olevan?  Voinko olla, vaikka on asioita joita itsessänikin haluan muutaa? Voiko keskeneräisenä olla onnellinen?

Jos ei voisi, ei kukaan olisi onnellinen. Keskeneräisenä me kaikki täällä olemme ja toivon mukaan jatkuvasti kasvamme ja kehitymme. Joillakin on suurempia kriisejä, sairauksia ja vastoinkäymisiä. Eivätkö silti kaikki ansaitse olla onnellisia? Elämäänsä voi olla tyytyväinen ja silti haluta muutosta. Arvostaa siis sitä mitä on ja muuttaa niitä asioita mitä tavoittelee tai haluaa lisää. Joitakin asioita ei voi muuttaa ja ne pitää hyväksyä katkeroitumisen sijaan. Harva meistä elää ihanaa ideaalia haavemaailmansa todeksi. Eikä todellakaan tarvitse. Tavallinen elämä voi olla antoisaa, onnellista ja ihanaa. Kaikkine huonoine puolineen ja keskeneräisyyksineen. 

Onnellisuus ei siis tarkoita sitä, että elämä olisi valmista ja kaikki olisi juuri niinkuin pitää. Se on jotain, mikä on kaiken taustalla. Niin surun, vihan kuin minkä tahansa tunteen takana voi olla onnellinen, vaikkei se joka hetki elämässä tulisikaan esille. Sellainen perusluotto siihen, että elämä kantaa. Ja kaikesta selvitään. Se on onnellisuutta. Se on ihanaa.

Ihanaa sunnuntaita jokaiselle, mennään levollisin ja luottavaisin mielin kohti uutta viikkoa. <3

xx satu 

Bye bye kesä

Kesä tuli ja meni. Aivan liian nopeasti. Päästiin onneksi nauttimaan edes muutamista hellepäivistä, vaikka lisääkin olisi saanut tulla! Onneksi syksyssä on niin paljon hyvää ja se on itselleni kesän kanssa yhtä tärkeää ja ihanaa aikaa. Mutta ennen katseen kääntämistä syksyn suunnitelmiin aion vielä listata kesän parhaat tähän alle! Mikä oli siis parasta kesässä 2019?

- Pysähtyminen: Tuntuu, että tänä kesänä olen saanut super paljon aikaa itselleni ja oikeasti kunnolla pysähdyttyä ja ajateltua omaa elämääni. Tunnen olevani enemmän itseni kuin koskaan, mikä ihana tunne!

- Uiminen: Uskalsin hypätä kalliolta (okei ehkä 2,5 metrin korkeudelta) kylmään veteen ja nauttia rannalla loikoilusta ja rantapiknikistä, bestbestbeeest.

- Vuosipäivä: Juhlittiin ensimmäistä tapaamista poikaystäväni kanssa tunnelmallisessa ravintolassa, ihan hullua kuinka nopeasti vuosi vierähti...

- Retket: Päivän viettäminen jossain ei niin tutussa ympäristössä on piristävää.



- Treenaaminen: Treenit ovat kulkeneet super hyvin ja olen saanut monipuolistettua jokaviikkoista treeniohjelmaa. Mukaan ovat tulleet ainakin käsilläseisonnat, porrastreenit ja kehonhuolto - toivottavasti jäädäkseen.








- Kolari: Pikku roadtrip Lappiin teki kyllä ihmeitä mielelle. Veikkaan, että luonnonrauhan lisäksi hyvään fiilikseen vaikutti eniten silti hyvän ystävän kanssa hengailu :)

- Juhliminen: Vaikka juhlin nykyään harvoin, on sekin toisinaan ihan todella hauskaa ja rentouttavaa. Jaksettiin Qstockin aikaan tanssia rotuaarilla vielä aamu kuudelta, en tiedä miten.

Hyvästit kesä 2019, kohtelit hyvin. Voisitko ensi kesänä viipyä hetken kauemmin?

xx satu 

10 matkakuvaa ja tarinat niiden takana

Viime aikoina on tullut kirjoitettua hyyyvin vähän. Se johtuu siitä, että olen ollut vain niin paljon menossa tai sitten mielessä on ollut jotain ihan muuta. Mutta nyt onneksi on ollut hyvä hetki kirjoittaa ja niinpä saan vihdoin julkaistua tämän tekstin, joka on jo tovin odottanut luonnoskansiossani.

Löysin jokin aika sitten muista blogeista tämän "tehtävän" ja ajattelin ihan huvikseni tehdä sen itsekin. Tehtävänä siis oli etsiä 10 matkakuvaa ja kirjoittaa vähän tarinaa niiden takaa. 

|  |  |

1. Kuva lentokoneen siivestä

Tämä kuva on lennolta Helsinki-Rooma. Lento meni nopeasti, mutta oli epämukava turbulenssin vuoksi. Yleensä turbulenssi ei pelota minua, mutta tällä lennolla matkakaverin kädestä pitäminen oli kyllä välttämätöntä. Onneksi päästiin turvallisesti perille.

2. Paras vahingossa onnistunut otos

Venetsian pieniltä ahtailta kaduilta etukameralla otettu kuva. Tää on jotenkin tosi söpö, eiks vaan?

3. Matkakuva, joka saa hyvälle tuulelle

Kaikki matkakuvat tietysti, mutta tässä kuvassa tuo tunnelma on vaan parasta mitä on! Eli kuvassa on matkalaukku ja olen Malmin lähijuna-asemalla matkalla lentokentälle. Olen menossa Lontooseen lomalle hyvän ystävän kanssa ja tuo reissu oli kyllä parhaimpia koskaan. 

4. Luontokuva

Kuvan laatu on harmittavan huono, mutta voi että toi paikka oli sanoinkuvaamaton! Jostain syystä en ole saanut ikuistettua hienoja luontomaisemia (luultavasti noina hetkinä viimeisimpänä mielessä on ollut kaivaa kamera laukusta), mutta tämä nyt olkoon kelpuutettava luontokuva. Koska onhan tää nyt aivan huikea ja vaikuttava paikka. Eli Grand Canyon Yhdysvalloissa. 

5. Kuva yläilmoista

Tässä kuvassa olen Lontoossa London eyessä. Itse kokemus oli aika pettymys, johtui se sitten liian korkeista odotuksista tai turistien määrästä, mutta onpahan koettu! Näkymät olivat ainakin kivat :)

6. Postikorttimaisema

Empire State Buildingistä otettu kuva. Kuvassa näkyy yksi lempirakennuksistani (Chrysler Building) ja onhan tuo Manhattan nyt muutenkin aivan upea. Olen teetättänyt tästä taulunkin itselleni, hihii.

7. Kuva matkaseurasta

Interrail reissussa matkaseuranani oli Jenna, parhaimpia tyyppejä mitä maailmassa on. Vaikka matkalla menetimmekin hermot toisiimme pariin otteeseen (ihme ettei useammin, sillä nälkäisenä en ole sitä parasta seuraa..) niin reissu oli kyllä ihan 5/5! Tässä kuvassa juhlittiin Jennan synttäreitä viinilasillisen merkeissä. Voi että kaipaan tuohon hetkeen... <3

8. Fiilistelykuva palmun alla

Aurinkolomat ja kaukomatkat on kokematta (vielä). Senpä takia ei myöskään palmukuvia mun kansioissani näy. Tälläisen kuitenkin löysin. Tää on napsaistu Las Vegasista eikä mitään hajua mistä sieltä ja mikä meininki. Mutta palmu se on kuitenkin – eikö?

9. Hyvää huomenta -kuva

Tämä hetki Interraililtä jäi mieleeni. Heräsin ennen matkaseuraani ja lähdin hakemaan aamukahvia (joka oli muuten automaattikahviksi aika kelpo) ja tämän jälkeen menin hostellin terasille riipputuoliin juomaan sitä ja olemaan vain. Nappasin tämän kuvan ja nautin hiljaisuudesta.

10. Lempikaupunkini

Haluaisin vastata tähän ainakin Helsingin, Lontoon ja Pariisin (ja Oulun?), mutta kyllä voiton silti vie New York. Varmasti sen takia, että se on ollut ihan lapsesta asti sellainen unelmien matkakohde ja kun siellä on kerran käynyt ja haluaa sinne takaisin niin kyllä se taitaa olla mun lempparini. Ainakin toistaiseksi. :) 

 Suosittelen kyllä tekemään tämän. Ihan vaan vaikka omaksi iloksi. This was fun. 

xx satu