maanantai 24. helmikuuta 2020

Tyytymätön elämään?

Se on asenteesta kiinni. No aina se ei ihan ole. Joskus asiat voivat vain olla päin v****a ja silloin on syytä tehdä jotain asian eteen. Onko elämässäsi asioita, joihin et ole tyytyväinen? Onko arki, työ, ihmissuhteet tai suhde itseesi sellaisia, ettet haluaisi minkään muuttuvan? Näitä asioita on joskus hyvä pysähtyä miettimään. Tämä aihe kiinnostaa minua nykyään paljon. Olen ymmärtänyt sen kuinka paljon voikaan vaikuttaa omaan elämäänsä. Se vaatii paljon sinnikkyyttä, eikä ole aina helppoa. Mutta ei myöskään mahdotonta.


Kuva: Eetu Lohikoski


Muistan, kun elin itse sellaista elämää, josta en juurikaan pitänyt. Elämä ja arki tuntui usein suorittamiselta ja ahdistus oli läsnä ihan liian usein. Meni aikaa ennen kuin osasin tehdä tarvittavia muutoksia. Jokainen pieni päätös ja pieni askel on kuitenkin johtanut tähän pisteeseen, että voin vihdoin todeta itselleni kuinka hyvä nyt on olla! Vaikka olen saanut paljon apua muilta, ei kukaan silti ole tehnyt puolestani asioita. Minä itse olen päätösteni ja muutosten takana. Toivoisin, että jokainen ihminen voisi olla tyytyväinen elämäänsä. Tai edes huomaisi, jos ei ole ja alkaisi tehdä tarvittavia muutoksia paremman elämän eteen. 


Kuva: Satu Louhela


Huonoja päiviä on jokaisella. Sitä ei pidä sekoittaa tyytymättömyyteen. Vaikka kaikki olisi täydellisesti, on hetkiä, päiviä, viikkojakin, että asiat eivät ole niinkuin niiden toivoisi olevan. Se on elämää. Muutostenkin keskellä voi kokea olevansa oikeassa paikassa. Ainakin näin minä koen. En esimerkiksi ole koulupaikassa, jossa haluaisin olla tai tee työtä jota haluaisin tehdä. Vielä. Olen kuitenkin menossa siihen suuntaan ja se on riittävän hyvä asia nyt. Käyn koulua loppuun, jotta pääsen etenemään johonkin oikeasti mieluisaan ja oikeaan paikkaan. Toisin sanoen ei tarvitse olla jossain asiassa valmis ollakseen tyytyväinen. :) 

Meillä kaikilla on vahvuutemme ja heikkoutemme. "Kaikki on mahdollista" ajattelutapa ei ole realistinen. Mutta hirveän moni asia on meistä itsestämme kiinni. Vaikka lähtökohdat olisivat kuinka huonot, se ei tarkoita että koko loppu elämäkin tulee menemään surkeasti. Aina voi hakea apua, tukea ja neuvoa, jos ei yksin selviä. Jos haluaa elää omannäköistä elämää ja elämää, josta nauttii, sen eteen on luultavasti tehtävä jotain. Mutta miten? Aloita heti. Tee jotain pientä ja ota pieni askel kohti unelmiesi elämää. Koska juuri tänään on oikea päivä. 

xxx

Muutama tehtävä, joilla pääsee alkuun: 

1. Listaa asiat joihin et ole tyytyväinen ja joihin kaipaisit muutosta. 
Onko esimerkiksi elämänsisällössäsi asioita, jotka kaipaisivat parantamista? Vietätkö tarpeeksi aikaa itsesi, läheisesi tai ystäviesi kanssa? Oletko tyytyväinen harrastuksiisi, työhösi, rahatilanteeseesi, terveyteesi? 

2. Käy lista läpi kohta kohdalta ja pohdi, minkä asian haluaisit muuttuvan.
Entä mitkä asiat ovat sellaisia joita ei voi muuttaa. Voiko niiden kohdalta muuttaa suhtautumistaan tai pyytää apua ulkopuolelta?

3. Mieti erilaisia ratkaisuja.
Ei kannata lähteä liikkeelle tekemällä radikaaleja muutoksia, vaan pikkuhiljaa etenemällä ja kärsivällisyydellä saa usein parhaita ja pysyviä tuloksia aikaan. Suunnitelmien tekeminen voi olla ensimmäinen askel kohti sitä elämää, jota haluat elää.


Kuva: Satu Louhela


Ps. Älä lannistu jos listasi on pitkä, ajan kanssa muutokset palkitsevat aivan varmasti.

Pps. Kannattaa myös miettiä asioita joihin on tyytyväinen. Varsinkin jos oman elämän "epäkohdat" alkavat lannistaa. Jokaisella on varmasti edes jotain asioita joista olla kiitollinen. Niitä ei kannata unohtaa.


Ihanaa viikkoa sinulle <3

xx, satu 

keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Yksin olemisen taito

Pitkästä aikaa!
Aihe, josta haluaisin puhua ja joka koskettaa omaa elämääni vahvasti tällä hetkellä: yksin oleminen. Keep reading. 




Olen ollut lähiaikoina paljon enemmän yksin kuin yleensä. Jotenkin se oman tilan kaipuu on ollut aivan äärettömän suuri. Helposti se oma aika jää opiskelujuttujen, erilaisten velvollisuuksien, menojen ja ihmisten tapaamisten vuoksi aika vähäiselle. Tai kokonaan pois.

Nyt olenkin opetellut ottamaan omaa aikaa, vaikka se tarkoittaisikin että täytyy sanoa joillekin asioille ei. Kaikilla pitäisi olla siihen mahdollisuus, riippumatta siitä asuuko yksin ja kuinka kiireistä elämää viettää. Oman tilan ottaminen ei ole itsekkyyttä. Olenkin nykyään osannut kuunnella itseäni ja antanut itselleni sitä tarvitsemaani aikaa ja tilaa.
Jes, hyvä mä.



Kun yksinolosta nauttii, elämä helpottuu kummasti, sen voin sanoa. Jokainen meistä on yksin loppujen lopuksi - eikä sen tarvitse olla niin masentavaa kuin miltä se kuulostaa, hah. Yksin oleminenhan on kuitenkin aivan eri asia kuin yksinäisyys. Yksinäisyys on tunne, yksin oleminen taas ei. Yksinäisyys on niin laaja aihe, että siihen ei ole tarkoitus pureutua, eikä se tähän liitykään!

En ole aina osannut olla itseni kanssa niin kuin nyt. Olen kyllä ollut yksin ja tehnyt asioita yksikseni, mutta se on tuntunut aivan erille kuin nykyään. Ennen se tuntui todella epämukavalta ja seuraan ei hakeutunut halusta vaan enneminkin tarpeesta. Suoraan sanottuna en siis osannut olla yksin. Enkä sitä silloin edes ymmärtänyt.

Tutustuminen omaan itseensä saattaa kuulostaa vähän hörhömäiseltä ja omituiselta, mutta suosittelisin sitä kaikille. Sen avulla olen tunnistanut myöskin sen, miksi pakoilin yksin olemista. Olen todella kiitollinen itselleni, että selvitin pitkän ja kivisen tien tähän pisteeseen. Se ei ollut helppoa, mutta kaiken vaivan arvoista kyllä. Osaan arvostaa itseäni ja aikaani ihan uudella tavalla. Rinnastan yksin olemisen taidon aika vahvasti itsenäisyyteen. Koenkin olevani itsenäisempi kuin ennen. Se on hienoa.



Kaikille oma aika ja yksin oleminen ei ole niin tärkeää kuin toisille. Ja se on ihan ok. Ei kuitenkaan tarvitse olla joko tai. Ei tarvitse valita, onko aina yksin tai aina jossakin jonkun seurassa. Onneksi! Tärkeää olisi, että oppisi kuuntelemaan itseään, eikä esimerkiksi hakeutuisi seuraan vääristä syistä vaikkapa pakoillakseen tiettyjä ajatuksia ja tunteita. Tärkeää olisi myös ymmärtää, että omalla läheisellä voi olla erillainen tarve omalle tilalle. Se on hyvin yksilöllistä.

Yksin olemiseen liittyen: minua on alkanut kiinnostaa yksin matkustelu. Lähteä jonnekin kauas ihan yksinään tutustumaan maailmaan ja ihmisiin. Pärjätä ihan omillani. Vielä joskus, kunhan ensin päätän minne lähteä. Nyt taidankin lähteä kahville, ihan itseni kanssa. Heippa ja mukavaa päivää sulle!


xx, satu