Hitaat aamut

Kun on hiljaista, eikä liian kiire.

Kun ehtii juoda aamukahvinsa rauhassa.

Kun voi pohtia mitä päivä tuo tullessaan, eikä ole liikaa huolia.

Koko päivä edessä ja tämä hetki käsillä.

Hitaat aamut.

Rakastan kiireettömiä aamuja. Monesti saatan jumittua juomaan aamukahvia niin pitkäksi aikaa, että kahvikin ehtii muuttua kylmäksi ja minuutit kuluvat.

Pian lähden ajamaan Kolarista takaisin kotiin Ouluun. Lähes neljän tunnin ajomatka vaatii sen, ettei lähde liian väsyneenä ajamaan. Olisin voinut nukkua hieman pidempään, mutta halusin herätä ajoissa niin, että ehdin oikeasti ottamaan tämän aamun rauhassa. Mikään ei ole turhauttavampaa, kuin nukkua liian pitkään ja lähteä liikkeelle hirveällä kiireellä. Hyvä aamu aloittaa päivän stressittömästi.

Voisipa näitä aamuja olla aina. Mutta oli se sitten koulu, työ tai muu velvollisuus - kiireettömät aamut eivät välttämättä sovi kuvioon. Eikä tarvitsekaan. Kunhan muistaisi silloin tällöin pysähtyä jo päivän alussa ja ottaa rauhallinen hetki omien ajatustensa kanssa. Edes joskus.

Huomenta, ihanaa päivää ja hetkeä just sulle joka tätä luet. :)

xx satu 

NOLOA

Yhtenä päivänä aloin miettiä häpeän tunnetta. Tai enemmänkin sitä kuinka ihmiset saattavat aivan liian usein ottaa itsensä (ja muut) aivan liian vakavasti. Miksi ihmeessä? 

Monesti hävetään jotain mitä on tehty tai sanottu. Tämähän on ihan inhimillistä. Mutta siinä vaiheessa, kun asiaa aletaan liikaa vatvomaan ja jopa häpeämään itseään ihmisenä - mennään liian pitkälle. 

Muutama perusjuttu siis:

Kaikki mokaa - ei ole ihmistä joka ei mokailisi koskaan, se vain kertoo sen ettei olla täydellisiä kukaan. Joku saattaa tehdä isomman mokan kuin toinen, mutta jokatapauksessa virheitä sattuu kaikille.

Elämä ei ole niin vakavaa - jos joku oikeasti jaksaa vatvoa kauemminkin jonkun toisen ihmisen mokailuja, se kertoo enemmän hänestä kuin siitä joka mokasi.

Virheistä oppii - jos häpeää jotain isompaa asiaa, on siitä syytä yrittää oppia jotain. 

En halua kuulostaa siltä, että olisin itse jotenkin super pelkäämätön ja tekisin asioita aina vain miettimättä mille muiden silmissä näytän. Super itsevarma. Super häpeilemätön. Joo ei ihan näin...

Saatan joskus itsekin ottaa itseni liian vakavasti, hävetä silmät päästä tai tuntea kovaa myötähäpeää toista kohtaan. Mutta ajattelen kuitenkin häpeän ja mokailun ihan eri tavalla kuin ennen. Nykyään osaan suhtautua asioihin kepeämmin ja jopa huumorin kautta. Myötätunto muita ja itseään kohtaan auttaa myös. Ja itselleen nauraminen - se on hyvä alku!

Ei muuta kuin mokailun iloa ja ihanaa päivää sulle <3

xx satu