Kun elämä kääntää suuntaa

Vielä hetki sitten koin, että kaikki on just nyt hyvin. Että olen juuri siellä missä minun pitääkin olla. Olen onnellinen. Ja yhtäkkiä en enää tiedäkään tulevasta enkä ole enää varma mistään. En tiedä mihin suuntaan olen menossa ja kuka edes olen. Epätietoisuus, epätoivo, suru, yksinäisyys. Kaikkia sietämättömiä tunteita läpikäyneenä olo on aika turta. Jos olisin yksin vailla yhtäkään tukea antavaa ihmistä, en tiedä olisinko edes tässä. Onneksi ympärillä on ihmisiä kehen voi aina luottaa. <3

Pelottavinta on, ettei minulla ole tietoa millainen elämänvaihe seuraavaksi alkaa. Millainen uusi sivu kääntyy? Ainoa varma tieto on, että asiat ovat muuttuneet ja mihin suuntaan jatkankaan, ei mikään ole ennallaan. Jos asiat menevät nyt kuten pelkäänkin, en osaa sanoa onko se katastrofi vai pelastus. 

Kuulostaa varmasti sekavalta, mutta tervetuloa mun pääni sisään!

Onneksi elämässä on niitä henkireikiä. Asioita, joihin pystyy purkamaan näitä negatiivisia olotiloja. Liikunta ja kirjoittaminen ovat itselläni ne suurimmat asiat. Olen todella ihmeissäni, että jaksan tällä hetkellä toteuttaa molempia. Aivan hyvin voisin olla tuolla sängynpohjalla itsesäälin vallassa itkemässä, mutta jostain syystä en ole. Ehkä niin monesti pohjalla olleena tiedän, ettei se juurikaan auta ja nyt aion kokeilla aivan uudenlaista selviytyskeinoa ja valita elämisen. 

Vastuun ottaminen omasta elämästä ja henkistä kasvua ja kasvukipuja. Niitä on luvassa ja paljon. En ole valmis, mutta on pakko. Ehkä tästä kaikesta seuraakin lopulta jotain hyvää. Tämän avautumisen saattelemana haluan muistuttaa jokaista: jos sinulla on asiat hyvin elämässä tai edes jokseenkin hyvin - niin nauti. Ole kiitollinen ja arvosta. Onneksi minä tein niin. Koska näin ne asiat vaan saattavat muuttua kertaheitolla ja ainakin voi olla itselleen kiitollinen siitä, ettei pitänyt asioita itsestäänselvyytenä. 

xx, satu