Tällä hetkellä unelmoin auringosta ja irtokarkeista.

Teetkö koskaan tavoitteita yhdelle tai jopa kymmenelle seuraavalle vuodelle?

Kuinka sun unelmiin tai tavoitteisiin on suhtauduttu? 

Entä kuinka itse suhtauduit muiden ihmisten haaveisiin? 

Oletko miettinyt näitä kysymyksiä koskaan? 

Halusin kirjoittaa tästä aiheesta, koska huomaan useasti törmääväni tilanteisiin, joissa joudun puolustelemaan omia haaveitani. Monesti niiden äänen sanominen on tästä syystä hankalaa. Vaatii rohkeutta, että uskaltaa edes unelmoida ja oikeasti tehdä töitä unelmiensa eteen. Siihen päälle vähättelevät kommentit eivät tunnu hyvälle. Niitä nimittäin olen joutunut kohtaamaan liiankin usein ja uskon, että niin on liian moni muukin. 

Olen kyllä päättänyt, etteivät negatiiviset suhtautumiset vaikuta omaan tekemiseeni - en varmasti luopuisi tavoitteistani muita ihmisiä miellyttääkseni. Mutta kyllä niistä silti jää osa mieleen kummittelemaan. Tulen myös miettineeksi, että kuinkahan moni on jopa luovuttanut omien tavoitteidensa suhteen, kun on tarpeeksi kauan kuunnellut kuinka "sinusta ei ole sellaiseen" tai "vaadit elämältä ihan liikoja" ja niin edelleen. Sillä kyllä jokainen tarvitsee kannustusta ulkopuolelta.

Se on jännä ilmiö, miten niin monet ihmiset vierastavat kaikkea "normaalista poikkeavaa", erilaista ja uutta. Aivan kuin olisi vain se yksi oikea polku, elämäntyyli tai tapa tehdä asioita. Pyh, ei sellaista ole. Ihminen voi unelmoida ja haaveilla just niin suuresti kuin haluaa tai sitten ei. Kaikkien oma asia. En ymmärrä miksi pitää liikaa puuttua toisten tekemisiin, ainakaan negatiivisuuden kautta. Minulle tulee sellaisista ihmisistä mieleen vain, että ovatkohan he ihan tyytyväisiä siihen omaan elämäänsä? Jos on niin kova arvostelemaan muiden tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, niin tuskin ihminen on kovin tyytyväinen myöskään omaansa? Minulle on ainakin se ja sama millä tyylillä asiat tehdään ja millaista elämää eletään, kunhan se ei satuta muita ja ihminen on onnellinen.

Vauhkoan tästä asiasta, sillä minulla ei ole edes mitenkään aivan överi epärealistiset unelmat. Ja silti olen saanut todella vähätteleviä ja kummastelevia kommentteja. Nämä unelmat ja suunnitelmat liittyvät aika paljon tulevaan haaveammattiini, mutta myös muihin elämän osa-alueisiin. Tiedän, etteivät asiat tapahdu itsestään ja että minun tulee tehdä paljon töitä, saavuttaakseni haluamani asiat. Ja niin minä aionkin tehdä ja yrittää täysillä, ei sitä tiedä vaikka onnistuisinkin! Tärkeintähän se on, että uskoo itseensä.

Jokaisella meistä on oikeus unelmoida tai vaihtoehtoisesti - jos niin päättää - olla unelmoimatta. Jos jokainen vain muistaisi suhtautua lempeästi muita kohtaan. Inspiroituen, uteliaasti tai edes neutraalisti. Sillä lannistaen, vähätellen tai kadehtien ei tule saavuttamaan oikeasti mitään.

Ihanaa viikkoa, yritetään harmauden keskelläkin jaksaa pitää unelmistamme kiinni <3

xx satu