Havahduin tänään ajatukseen, että treenimotivaationi on pysynyt kauan hyvänä. Näin ei todellakaan ole aina ollut. Teki mieli kirjoittaa pari sanaa siihen liittyen..
Mulla ei ole itselläni pitkää liikuntataustaa. Oikeastaan ainoat liikuntaharrastukset mulla löytyy satunnaisista kuukauden parin kokeilusta: löytyy tanssia, kuntonyrkkeilyä, joogaa jne. Kaikkia kokeilin, kaikista pidin, mutta silti en jatkanut. Aika usein tämä oli tietysti rahakysymys, mutta eniten ehkä kaikki oli kiinni omasta motivaatiosta. En oikein ymmärtänyt mikä liikunnassa oli niin hienoa. Jossain vaiheessa juoksin paljon - vielä viime kesänäkin - mutta jokaisen lenkin alussa mulla täytyi tsempata itseni sieltä sohvan pohjalta liikkeelle. Liikunta meni usein suorittamisen puolelle ja sitä teki lähinnä sen takia "koska pitää".
Syksyllä 2018 löysin salitreenaamisen.
Kävin salilla joskus lukioaikana - ehkä kaksi kuukautta. Kotitreenaamista harrastin pidempään ja luin todella paljon faktatietoa, mikä on auttanut nyt myöhemmin t-o-d-e-l-l-a paljon. Jostain syystä asiat menivät niin, että salilla käynti jäi nopeasti pois kuvioista ja pitkään ajattelin että ei kiitos enää koskaan. Kunnes viime kesän lopulla menin kokeilemaan. Jäin heti koukkuun.
Uskon, että jokaiselle ihmiselle löytyy se oma kiinnostava liikuntamuoto. Toisille se on voimaharjoittelu, toisille kevyt aerobinen tai hyötyliikunta. Ollaan kaikki yksilöitä joten on ihan loogista, ettei jokainen meistä tykkää vaikkapa pyöräillä (kuten minä, joka en edes halua omistaa pyörää!). Salitreenaaminen on todella suosittua, mutta varmasti senkin takia, ettei siellä salilla tarvitse tehdä just niinku muut. Treeniohjelmia voi vaihdella ja räätälöidä todella paljon.
Pidän vieläkin eri urheilulajeista ja olen innokas kokeilemaan uusia juttuja. Mielipiteet muuttuvat ja vaikkei kuntosali ennen ollut oma juttu, niin nykyään se on ainoa liikuntamuoto, joka tuntuu omalle. Salille meno on kuin menisi kotiin. Ainaki nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti